Tiedän täsmälleen miltä tuntuu, kun voimavarat on ihan loppu.

Et löydä enää takaisin sisimpääsi. Arki vie kaiken, mutta tiedät että sisälläsi on vielä se palo ja energia odottamassa. Se on siellä jossain – mutta se pitää vain löytää ennen kuin hukut suorittamiseen.

Pikkulapsiperheen arki on ihanaa aikaa, mutta vauvavuosi menee hyvin äkkiä pienessä aivosumussa, tunteiden purkauksina, kahvikuppia etsien joka paikasta – ja usein kahvi on kerennyt jäähtyä ennen kuin ehdit maistaa. Lapset syövät hyvin, mutta saatko syötyä myös itse?

Arki alkaa toistaa samaa kaavaa päivästä toiseen ja et huomaakaan, kun alat pikkuhiljaa kadota pelkästään arjen pyörittämiseen. Näin kävi minulle.

Olen elänyt ne aamut, jolloin herään jo uupuneena ennen kuin päivä edes alkaa.

Olen tuntenut sen raskaan tunteen, kun kaikki energia menee lapsiin, kotiin ja arkeen – ja itselle ei jää mitään. Olen miettinyt ”miksi mä en riitä” ja unohtanut täysin, kuka mä oikeasti olen kaiken roolin takana.

Mutta samalla elämä on opettanut mulle jotain todella arvokasta: sisäinen voima ei katoa, vaikka se välillä tuntuu sammuvan. Se vain odottaa, että annat sille luvan syttyä uudelleen.

Olen käynyt läpi kaiken: lapsi-arjen haasteet, itseni ja perheeni sairastelut, parisuhdehaasteet, työelämän paineet, ADD:n tuomat kaaokset ja ne hetket, jolloin olen tuntenut olevani täysin näkymätön.

Ja juuri niissä hetkissä löysin tien takaisin itseeni – askel kerrallaan, lempeästi mutta päättäväisesti.

Tänään autan muita äitejä (ja kaikkia, joilla on voimavarat loppu) löytämään saman tien.

Valmennan erityisesti naisia, jotka ovat unohtaneet oman arvonsa arjen pyörteessä. Haluan näyttää, että voit olla sekä hyvä äiti että hyvä itsellesi – samanaikaisesti.

Että voit löytää sen energian, ilon ja oman arvosi takaisin – ilman että joudut uupumaan entistä enemmän.

Se on mahdollista. Ja se alkaa tästä.

Mä uskon, että jokaisessa on palo, joka vain odottaa kipinää. Mä olen täällä sytyttämässä sitä kipinää sinulle.

Olen lempeästi läsnä, ja ohjaan lempeän määrätietoisesti oivalluksista konkreettisiin, arkeen sopiviin tekoihin. En lupaa ihmettä yhdessä yössä, mutta lupaan olla rinnallasi – turvallisena peilinä, lempeänä tsempparina ja muistuttajana siitä, että sinä olet jo riittävä.

Erityisesti sydäntäni lämmittää ne hetket, kun näen ihmisen löytävän taas oman kipinänsä: olipa kyse sitten uupumuksesta irtipäästämisestä, rajojen asettamisesta, arvojen kirkastamisesta, paremmasta unesta, ihmissuhteiden helpottamisesta tai vain siitä pienestä tunteesta, että ”minäkin kelpaan – juuri tällaisena”.

Tarjoan sinulle juuri sen verran tukea kuin tarvitset – Riippumatta siitä, mikä polku tuntuu juuri nyt oikealta, olen täällä auttamassa sinua kulkemaan sitä – ilman paineita, sinua kunnioittaen ja arvostaen. ”Sinun arvoisesi hetki”